Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pellon vuokrauksessa esiintyvän pellon hallintaoikeuden epävarmuuden vaikutusta pellon perusparannuksiin. Tutkimuksen erityispiirteenä on suomalaisen kehittyneen teollisuusmaan, maatalouden kannalta pohjoisen sijainnin ja Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan kombinaatio. Tulokset osoittavat, että tukijärjestelmän sekä pellonvuokralainsäädännön suosimat pellonvuokrauksen käteismarkkinat johtavat pitkävaikutteisten ja peruuttamattomien perusparannusten laiminlyönteihin. Ilmeistä on myös se, että pellonvuokramarkkinat eivät toimi. Toimivilla pellonvuokramarkkinoilla pellon omistajankin olisi kannattanut tehdä perusparannukset, vaikka he eivät viljelisikään peltojaan itse. Suomessa erityisesti vuokrapeltojen pH-taso on tilastollisesti merkitsevästi alempi kuin omistajan itse viljelemien peltojen vastaava. Pellon vuokrauksen ja perusparannusten kausaalisuhteen selvittämiseksi vuokraviljelijän yli ajan ulottuvat kalkitus- ja fosforilannoituspäätökset ratkaistiin dynaamisen optimoinnin menetelmillä. Dynaamisessa optimoinnissa hyödynnettiin aikaisempaa tutkimustietoa satoresponsseista sekä maan helppoliukoisen fosforin ja pH:n kehityksestä viljelymaassa. Kalkitus- ja fosforilannoitussäännöt ratkaistiin kiinteille, viiden vuoden vuokrasopimuksille simuloimalla eri skenaarioita vuokrasopimuksen uusiutumistodennäköisyydestä. Vuokraviljelijän ennakoima vuokrasopimuksen uusiutumisen todennäköisyys osoittautui keskeiseksi muuttujaksi kalkitus- ja fosforilannoituspäätöksissä. Todennäköisyyden laskiessa myös kalkitus ja fosforilannoitus laskevat nopeasti, mikä kääntää pellon tuottaman sadon laskuun. Tulokset tuovat selvästi esiin pellonvuokraukseen liittyvän pellon hallintaoikeuden epävarmuuden ja perusparannusten välisen kausaaliyhteyden ja vahvistavat pellonvuokramarkkinoilta tehtyjä havaintoja. Pitkällä aikavälillä pellon hallintaoikeuden epävarmuudesta aiheutuvat perusparannusten laiminlyönnit saattavat johtaa osan pelloista matalan tuottavuuden loukkuun, jossa ei vuokraviljelijällä eikä pellonomistajalla ole taloudellisia kannusteita pellon perusparannuksiin. Verotuksen kehittämistä tarkasteltiin eräänä vaihtoehtona näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Verotuksellisina keinoina tutkimuksessa olivat mukana sekä pellon kiinteistövero että pellon myyntivoittoveron väliaikainen huojennus, joiden Maatalouden myönteinen tuottavuuskehitys edistää Suomen elintarviketuotannon kilpailukykyä. Viljanviljelyn tuottavuuskehitys on ollut kuitenkin hidasta, ja se on edelleen hidastunut EU-jäsenyyden ja lisääntyneen pellonvuokrauksen myötä. Pitkällä aikavälillä viljatilojen tuottavuuskehitys on ollut 0,6–1,7 % vuodessa. Havaittu tuottavuuskehitys on aiheutunut lähes yksinomaan teknologisesta kehityksestä. Tuotannon laajuudesta aiheutuvilla mittakaavaeduilla on ollut vain pieni vaikutus tuottavuuskehitykseen. Pellon hallintasuhteilla on keskeinen institutionaalinen asema maatalous- ja maaseutupolitiikassa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Pellon omistus- ja käyttöoikeudet liittyvät perustavaa laatua oleviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Tulevaisuudessa oikeudenmukaisten ratkaisujen kehittäminen vaatii uusia innovaatioita. Näyttää kuitenkin siltä, että uusien kansainvälisten sopimusten ja säännöstöjen, kuten Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan, soveltaminen laajenevassa unionissa on jäsenmaittain pitkälle eriytyneistä peltomarkkinoista johtuen entistä haastavampaa. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan myötävaikuttamaan pellonhallintaoikeutta koskevien institutionaalisten kysymysten ratkaisemisessa ja yleisemminkin osallistuu keskusteluun yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisesta suomalaisille pellonvuokramarkkinoille.