Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasema on julkaissut Maija Myllykankaan runokirjan Nokkahuilupuu, joka on runollinen päiväkirja runoilijan kylästä. Sen ensimmäiset rivit syntyivät syyskuussa 2004, kun Myllykangas jäi vuoden sapattivapaalle toimittajantyöstään ja asettui taloonsa Virtain Jäähdyspohjaan.

Syksystä syksyyn hän piti runopäiväkirjaa samalla, kun kirjoitti vienalaisnaisten elämäkertoja.

Asetelma on kirjallisuudessa klassinen: erakkomajan elämänrytmi syntyy luonnosta, arjen ja pyhän vaihtelusta, hiljaisuudesta, hitaudesta, ihmisen surusta ja olemassaolon riemusta. Nokkahuilupuu alkoi soida suomalaisessa runokylässä.

Runokirja on vanhanaikaisesti omistettu Into Konrad Inhalle. Sen säkeet sijoittuvat yhteiseen kotikyläämme, Virtain Jäähdyspohjaan. Sinisen vinttikamarini ikkunasta Velhonmäen rinteeltä avautuu näkymä laaksoon ja Majajärvelle, aina Ronavuoren laelle asti, kertoo Maija Myllykangas. Näissä maisemissa, laakson toisella reunalla marraskuussa 1865 syntyi valokuvaaja, kirjailija I.K. Inha ja eli täällä lapsuutensa ensimmäisen tärkeän vuosikymmenen.

Inha se oli, joka alunperin neuvoi minut runojen tielle suomentamalla L.M. Montgomeryn Pienen runotytön. Hän avasi minulle ikkunat myös vanhaan Vienaan, isovanhempieni synnyinmaahan, teoksellaan Kalevalan laulumailta. Toimittajantyössäni olen koettanut oppia häneltä, miten aihe pohjustetaan hyvin, suodatetaan ymmärryksen läpi ja tarjoillaan lukijalle houkuttelevasti, pohtii Myllykangas.