Kun jokainen päivä alkaa suukolla, niin sen on myös loputtava. Kiinni on pidettävä hyvästienkin alla. Välittäminen on kauhea ajatus, kun ei mokomaa edes huomaa. Mummo ei kuitenkaan ole mikään ihmeolento, hän ei valokuvia pussaa; hän antaa voimansa elämälle. Ajan kuluessa on hän oppinut hakkaamaan flipperiäkin... Mutta kun mummo on löytänyt sisäisen flipperinsä, hän tietää paljastuvansa. Ida-parka ei ole suosikkityttö: huonoa omaatuntoa pakoon, maailmalle. Valtavia pettymyksiä, suuria onnen hetkiä, ja koko ajan vain paranee. Se jokin liikkuu... Mutta mikään ei tee Eren mieleen mainittavampaa vaikutusta kuin metallikuulan sinkoutuminen niin kuin flipperissä. Muupe Horton tajunnanvirtainen pienoisromaani kiehtoo kielikuvillaan, erikoisilla asiayhteyksillään, mystisellä tunnelmallaan - ajatukset sinkoilevat kuin flipperin kuula. Ere, Ida, pulleaakin pulleampi poliisimestari Osku ja flipperiä pelaava mummo sekä outo Ystävä herättävät kysymyksiä, joita lukija jää pohtimaan. Mistä oikein on kyse?