Lennart Heljas kuului niihin harvalukuisiin suomalaisiin, joilla jo ennen toista maailmansotaa oli melko laaja kansainvälinen kokemus ja monipuolinen kielitaito. Nämä hän oli hankkinut nuoruusvuosiensa kosmopoliittisessa Viipurissa sekä merimiespapin tehtävissä 20-luvun Englannissa. Mainitut taidot ja yhteiskunnallinen kiinnostus veivät hänet kirkollisen viranhoidon ohella keskeisiin poliittisiin luottamustehtäviin pitkäaikaisena kansanedustajana ja ministerinä kriisikauden Suomessa.

Nyt ilmestyvä Heljaksen elämäkerta kertoo mielenkiintoisella tavalla hänen elämänvaiheitaan kansainvälisestä Viipurista silloisen maailmanvallan keskukseen Englantiin ja takaisin pulavuosien koettelemaan korpi-Suomeen. Teoksen keskeisen sisällön muodostaa sota-aikaa ja sen jälkeisiä vaaran vuosikymmeniä koskeva kuvaus, jossa Heljas oli keskeisesti mukana. Se tarkastelee uudesta näkökulmasta muun muassa sotavuosina syntyneen rauhanopposition toimia, sodanjälkeisen uuden ulkopoliittisen ajattelun ja ns. kolmen suuren hallitusyhteistyön syntyä. Heljaksen muistiinpanojen pohjalta saavat historiallista lisävalaistusta myös niin Pekkalan hallituksen ja Pariisin rauhankokouksen ongelmalliset vaiheet kuin YYA-sopimuksen syntytausta ja kommunistien epäiltyjen vallankaappaushankkeiden luonne.

Lukijan mielenkiintoa ja uteliaisuutta ruokkivat teoksessa myös Heljaksen pitkäaikaiset suhteet Paasikiveen ja Kekkoseen sekä hänen merkittävä roolinsa kansainvälisten järjestöjen, Pohjoismaiden neuvoston, Parlamenttien välisen liiton ja Suomen YK:n valtuuskunnan parissa.