Tutkimus tarkastelee hoitotiedettä ja sen käyttöä sairaanhoitajakoulutuksessa, opiskelijoiden toimimista opiskelija-omahoitajina sekä opettajien, ohjaajien ja osastonhoitajien opettamis- ja ohjaamistehtävää. Lähestymistapa noudattaa fenomenologis-hermeneuttista traditiota, lähtökohtana opiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa toiminnan ja kokemuksien tarkastelu. Oppimisen ja opetuksen konteksti oli käytännöllinen opetus. Tutkimus koostuu yhdeksästä osatutkimusartikkelista, joiden aineistot on koottu kirjallisuudesta, päiväkirjoista, esseistä, haastatteluista ja kirjallisista tuotoksista. Aineistojen analysoinnissa on käytetty erilaisia laadullisen aineiston ymmärtämiseen ja tulkintaan perustuvia menetelmiä.