Mungo Park lähti toukokuussa 1795 Englannista kohti Gambiaa selvittääkseen Nigerin ja Timbuktun salaisuudet, jotka olivat kiehtoneet eurooppalaisia jo vuosisatojen ajan. Kaikki hänen edeltäjänsä olivat epäonnistuneet eikä ollut mitään erityistä syytä olettaa, että vasta 23-vuotias skotti olisi yhtään heitä onnekkaampi. Mungo Park kuitenkin onnistui tehtävässään, vaikka hän ei saavuttanut kaikkia tavoitteitaan. Hänen kuvauksensa matkastaan Nigerille ja takaisin on eurooppalaisen matkakirjallisuuden klassikko, joka on säilyttänyt suosionsa ja inspiroi yhä seikkailijoita toistamaan hänen kokemuksensa. Matka ei ollut helppo mutta teoksen suosio ei perustu sen seikkailullisiin elementteihin: kirjoittaja ei teurasta läjäpäin villipetoja, eikä taistele verenhimoisten raakalaisten kanssa, saati kamppaile armottomia luonnonvoimia vastaan. Päinvastoin: Mungo Park tarjoaa lukijoilleen sympaattisen kuvan Afrikasta, jonka asukkaat ovat erilaisesta ulkonäöstään ja tavoistaan huolimatta aivan samanlaisia ihmisiä kuin eurooppalaiset; kuitenkaan eksotisoimatta maanosaa. Valistuksen sankarina Mungo Park uskoi ihmiskunnan ykseyteen: “Mitä tahansa eroja meillä onkaan nenän muodon tai ihon värin suhteen, inhimilliset tunteemme ja ominaisuutemme ovat yhteneviä.” Eikä hänen viestinsä ole lainkaan vanhentunut kuluneen 222 vuoden aikana.

Tämä teos sisältää suomennettuna hänen kertomuksensa ensimmäisestä tutkimusmatkastaan sekä toisen matkan päiväkirjan ja muita dokumentteja, jotka syventävät hänen henkilökuvaansa ja jälkimainettaan. Suomennos on varustettu runsain selityksin, jotka avaavat lukijalle hänen havaintojaan ja niiden historiallista merkitystä sekä auttavat ymmärtämään hänen mielipiteitään oman aikansa yhteydessä. Mukana on myös henkilöhistoriallinen johdanto.

Kyseessä on ainoa, tähän mennessä ilmestynyt, kriittinen laitos hänen teoksistaan.

Sisältää kuvia ja karttoja (mustavalkoisia).