Kuvittele reuna asettuu menneen ja tulevan rajalle, muualta meille kotoutuvien tulokaslajien lisääntymisen ja suomalaisen luonnon välimaastoon, kaupungin ja rantojen luonnon reunalle. Se on runoksi puettua puheen kaltaista kieltä, jonka toistuvasti katkaisevat innostuksesta tai pohtimisesta johtuvat aukot ja teemojen toistumiset.