Siirtolaisten ja rintamamiesten asutustoimintaa on kuvattu tähän saakka miesten sankaritekona. Unohdetaan, että naiset pitivät arjen käynnissä niin sota-aikana kuin sen jälkeen. Näistä sankaritarinoista ei ole liiemmin kirjallisuutta olemassa.

Mirjam Kälkäjän Pilvenpitelijät sisältää joukon eri-ikäisiä naisia, jotka tekivät mahdolliseksi kansakunnan selviämisen sotien jälkeen. Asutusalueella pohjoisessa Tervolassa perheet joutuivat asettumaan rakentamattomille tiloilleen ja ahertamaan sopimusten mukaisesti asumukset ja karjan suojat sekä raivaamaan pellot. Eläminen oli raatamista, ilot kapeita.

Silti elämä sykki, nuoruus kipuili omia kipujaan, aikuisten arjessa kärsittiin ja toisinaan päivän valaisi kumppanin käden kosketus. Tanssilavalta kohosi ylös avaruuteen kiiman ja viinan väkevä höyry. He ovat kulkeneet helvetin läpi ja yhtäkkiä huomaavat, että hemmetti soikoon, minähän olen elossa! Minähän olen tässä ja elämä jatkuu!