Mille naiset nauravat, mistä nauttivat, miten nukkuvat ja mitä näkevät? Kymmenen eri-ikäistä naista kertoo siitä ja paljosta muustakin!

Siitä ja paljosta muusta kirjoittavat nämä kymmenen latvialaista runoilijaa, yksi jokaiselta 1900-luvun vuosikymmeneltä: Austra Skujiņa, Veronika Strēlerte, Astrīde Ivaska, Vizma Belševica, Margita Gūtmane, Tamāra Skrīna, Jana Egle, Rūta Mežavilka, Inga Pizāne ja Anna Belkovska.

Heistä vanhimmat syntyivät Venäjän valtakuntaan, jotkut itsenäistyneeseen Latviaan, jotkut miehitettyyn Latviaan ja nuorin maahan, joka oli jo saanut itsenäisyytensä takaisin.

Naiset kokevat monenlaista ristipainetta, mutta myös selviytymiskeinot ovat monet. Antologian teemoissa toistuvat vuodenajat, kukat ja puut, mutta nämä eivät ole hempeitä äitienpäivärunoja, ja niiden monipuolisuus voi yllättää sellaisen, joka ei yleensä lue runoja - sukupuolesta riippumatta.

Paperiporon runosarjan neljäs osa tarjoaa taas jotain erilaista.

”Kiitos siitä, että kaikkea voi itkeä ja kaikesta voi laulaa.” Astrīde Ivaska (1926-2015).