Filosofisessa kirjallisuudessa oikeutta ja oikeudenmukaisuutta on pohdittu vuosituhansia. Kuitenkin vasta Immanuel Kantin kriittisen filosofian sanotaan tekevän muusta filosofiasta erillisen ja erityisen oikeusfilosofian mahdolliseksi. Mutta mitä on ”kantilainen” oikeusfilosofia? Tämä myös oppikirjaksi soveltuva kirja pyrkii avaamaan oikeusfilosofian solmukohtia Kantin kolmesta kritiikistä käsin. Kantin kolme kriittistä suurteosta, ”Puhtaan järjen kritiikki”, ”Käytännöllisen järjen kritiikki” ja ”Arvostelukyvyn kritiikki” tarjoavat kolme näkökulmaa filosofiaan: tietoteorian, moraalifilosofian ja estetiikan, joista kukin saa vastineensa myös oikeusfilosofiassa. Yksi suuntaus tutkii tieteellisen oikeustutkimuksen perusedellytyksiä, toinen oikeuden ja moraalin välisiä suhteita, ja kolmas näkee oikeudellisen toiminnan ensisijaisesti tekstin ymmärtämisenä ja tulkintana. Vaikka taustalla on kriittisen filosofian perusvire, oikeusfilosofian kehitys tuntuu vievän pikemminkin yhä kauemmaksi Kantista kuin palaavan kriittisen filosofian lähteille. Panu Minkkinen (s. 1957) on oikeusteorian dosentti Helsingin yliopistossa ja toimii tällä hetkellä tutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Minkkinen on julkaissut useita oikeusteorian ja -filosofian alaan kuuluvia kirjoituksia erityisesti englanninkielisissä tieteellisissä aikakausikirjoissa. Hänen keskeisin julkaisunsa on oikeusfilosofian yleistä mahdollisuutta pohtiva kirja Thinking Without Desire: A First Philosophy of Law (Hart Publishing, 1999). Hän on suomentanut mm. Roland Barthesin teoksen Mytologioita (Gaudeamus, 1994) ja yhdessä Janne Kurjen kanssa Maurice Blanchot’n teoksen Tunnustamaton yhteisö (Loki-Kirjat, 2002). Hänen nykyinen tutkimushankkeensa käsittelee lain ja suvereenisuuden problematiikkaa.