Ensimmäisen maailmansodan lopputuloksena oli Eurooppa, joka sulki sisäänsä varjoja entisistä imperiumeista, niiden raunioista muodostettuja uusia valtioita sekä monia kohtaloonsa ja asemaansa tyytymättömiä vähemmistöjä. Yksi uusista valtioista oli Puolan toinen tasavalta. Valtauskonnoltaan roomalaiskatolisen Puolan rajat sulkivat sisäänsä Itä-Galitsian kolme miljoonaa kreikkalaiskatolista ukrainalaista. Heidän vastahakoisuutensa tunnustaa Puolan ylivalta Itä-Galitsiassa ja puolalaisten pyrkimykset painostaa heitä lojaaleiksi kansalaisiksi johtivat 1920- ja 1930-luvuilla jatkuviin jännitteisiin, jotka heijastuivat myös uskonnolliselle kentälle. Tutkimuksessa analysoidaan Pyhää istuinta ohjanneita periaatteita Pius XI:n paaviuskauden aikaisissa puolalais-ukrainalaisten jännitteiden synnyttämissä ongelmatapauksissa. Tutkimus antaa perusteellisen kuvan Pyhän istuimen päätöksentekoon vaikuttaneista periaatteista, toimintatavoista ja paavilllisen diplomatian arkipäivästä Puolan jännittyneessä tilanteessa.