"Merkityksettömyys, ystäväni, on olemassaolon ydin. Se on meidän kanssamme aina ja joka paikassa. Se on sielläkin, missä sitä ei haluta nähdä: kauhuissa, verisissä taisteluissa, pahimmissa onnettomuuksissa. Usein vaaditaan rohkeutta, jotta sen pystyisi näkemään järkyttävimmissäkin tilanteissa ja jotta sitä voisi kutsua nimeltä. Mutta kyse ei ole vain sen tunnistamisesta, merkityksettömyyttä täytyy myös rakastaa, sitä on opittava rakastamaan. Täällä puistossa, meidän edessämme, katsokaa, ystäväni, se on läsnä Ilmeisimmillään, viattomimmillaan, kauneimmillaan. Juuri niin, kauneimmillaan. Kuten itse juuri sanoitte: täydellisiä esityksiä... ja täydellisen hyödyttömiä, lapset nauravat... tietämättä miksi, eikö se ole kaunista? Hengittäkää, D'Ardelo, ystäväni, hengittäkää isäänne tätä merkityksettömyyttä, joka ympäröi meitä, se on avain viisauteen, se on avain hyvään tuuleen..."

85-vuotiaan Milan Kunderan uusi romaani on ironinen ja terävä pariisilainen ajankuva, tekijänsä estetiikalle ominainen esseen ja romaanin onnellinen sekoitus. Realismia kaihtava romaani kertoo neljän ystävyksen tapaamisista, keskusteluista ja henkilöhistoriasta oikullisesti, kunderamaisesti: fiktion maailmasta kertoja liukuu äkkiarvaamatta Stalinin ja hänen kumppaniensa painajaismaiseen yölliseen llallispöytään tai kommentoi murhaavasti aikaamme, joka tuntuu kokonaan kadottaneen huumorintajunsa ja jossa ihmistä alinomaa joko syytetään, syyllistetään tai vedetään tuomiolle. Lukija kummeksuu, ällistyy ja viehättyy: Kunderan keveä ja pakoton leikki romaanimuodolla on vastustamatonta.