Onko mitään järkeä ja tulevaisuutta kirkolla, joka hylkää oman oppikirjansa sanoman ja saarnaa vastustajiensa alati muuttuvia oppeja? Näin voisi kiteyttää Mikko Tuulirannan terävän analyysin Eero Junkkaalan kirjasta Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan? ja piispojen pamfletista Tieteiden lahja. Miksi kirkkomme johto ja monet papit ovat valmiita yhdistämään Raamatun selkeän sanoman ja tieteen tulosten kanssa ristiriidassa olevan evoluutiotarinan? Eivätkö he usko, että Jumala on puhunut totta? Eivätkö he viitsi tutustua modernin luonnontieteen tuloksiin? Mitä ajattelevat teologit, jotka mieluummin liittoutuvat maallistuneen yhteiskunnan kuin Raamatulle uskollisten jäsentensä kanssa? Olisiko ehkä syynä maineen, aseman, vallan ja toimeentulon turvaaminen? Vai johtuisiko se yhteiskunnan aiheuttamasta paineesta sopeutua kulloinkin vallitseviin näkemyksiin ja pelosta joutua eristetyksi ja naurunalaiseksi? Kirurgi Tuulirannan kirja leikkaa pelon pois kuin syöpäkasvaimen ja rohkaisee jokaista Raamatulle uskollista teologia, opettajaa ja maallikkoa seisomaan rohkeasti omalla varmalla perustallaan (2. Piet. 3:17).
Miksi aikanamme niin monet pastorit ja opettajat hylkäävät Raamatun selkeän sanoman, jotta voivat esittää sen muka yhteensopivana naturalistisen (ateistisen) evoluutiotarinan kanssa – vaikka evoluutiosatu on täydessä ristiriidassa sekä Raamatun että aikamme luonnontieteiden tulosten kanssa? Kirurgi Mikko Tuulirannan uutuuskirja Teologien tiedeusko pureutuu tähän elintärkeään aiheeseen ja samalla rohkaisee Raamatulle uskollisia maallikkoja, opettajia ja teologeja.