Rakastaa kaikkea ymmärtämättä, mitä tämä kaikki on; vajavaisuudesta, riittämättömyydestä kaiken keskellä syntyy kipu – ja kohtaamisen vaikeudesta. Kykenemmekö rakastamaan niin, että saamme vastarakkautta? Jos ei ole muuta kuin tyhjyys, se täyttyy ihmettelyllä, runouden tuomalla lohdulla: sanoilla, jotka tuskin malttavat rauhoittua. Ja lopulta, kun kaikki on sanottu, ne tekevät niin.

Mikko Nenosen (s. 1981) aistillinen ja vimmainen esikoiskokoelma Pyhä iho valottaa pyhyyttä eri näkökulmista samalla paeten kaikkia määritelmiä. Se kirjoittaa auki nuoren ihmisen rakkaudenkaipuun ja kivun sen keskellä. Runouden lisäksi Nenonen kirjoittaa proosaa sekä musisoi useissa yhtyeissä, muun muassa Raptuksessa, jossa hän toimii kitaristina ja laulajana.