Kirja on mielenkiintoista luettavaa niin suomalaisen filosofian ja suomalaisuuslikkeen historiasta kiinnostuneille kuin niille, joita askarruttavat "filosofin yksinäisyyden" ja "yksinäisen filosofin" ongelmat.

Johan Julius Frithiof Perander (1838–1885) oli suomenkielisen filosofian uranuurtaja ja poikkeuksellinen hahmo suomalaisuusliikkeen historiassa. Nyt ensi kerran uudelleen julkaistavissa Peranderin yhteiskuntafilosofisissa kirjoituksissa esille nousevat yhteiskunnallisten ristiriitojen ja luokkakonfliktien kysymykset tavalla, joka erottaa tämän ”yksinäisen filosofin” ratkaisevasti aikakauden muista suomalaisista kirjoittajista. Peranderin analyysit ja prognoosit ”työmiehen luokan” noususta vaatimaan oikeuksiaan myös Suomessa hakevat lähtökohtansa vuosien 1789 ja 1848 vallankumouksissa kulminoituneesta eurooppalaisesta kriittisestä ajattelusta. Siinä missä Yrjö Koskinen, Thiodolf Rein ja muut fennomaaninationalistit esittivät yhteiskuntaluokkien harmoniaa korostavia oppejaan syvällisesti filosofian historiaan perehtynyt Perander kiinnitti huomiota yhteiskunnallisten konfliktien historiallisiin syntysyihin.

Peranderin kirjoituksista varhaisin, "Yhteiskunta uutena aikana" (1866), on ensimmäinen suomen kielellä julkaistu filosofinen teos ja jo sellaisena merkittävä. Siinä, kuten myös "Valtiolainojen vaikutuksista" -artikkelissa (1869) Perander on radikaaleimmillaan, kun taas John Stuart Mill'in yhteiskunnallinen filosofia (1879) osoittaa hänen antaneen myöden ajan sopeuttavien paineiden voimasta, kuten teoksen toimittaja Mikko Lahtinen pyrkii osoittamaan laajassa esseessään Perander ja hänen aikansa.