Olof Gangius laati 1634 Suomen ensimmäinen kaupunkikartan Turusta. Se toimi pohjana Suomen maaherra, kreivi Per Brahen aloitteesta laadituille asemakaavauudistuksille, Andreas Torstenssonin esitykselle 1639 ja Hans Hanssonin suunnitelmalle 1652. Vuosina 1709–1710, ennen isovihaa, laadittua karttaa voi verrata venäläisten 1742 pikkuvihan aikana tekemään; kaupungissa oli edelleen autioita tontteja sotien ja kaupunkipalojen jälkeen. Johan Tillbergin 1808 laatima kaupunkikartta kertoo kaupungin rakenteen ennen 1827 suurpaloa. Carl Ludvig Engelin 1828 vahvistetun asemakaavan mukaiset kartat esittivät useimmiten asemakaavan toteutuneina. Joissakin kartoissa, kuten 1884 laaditussa, näky kuitenkin myös säilynyt ”palontakainen” rakentaminen ja uuden asemakaavan toteutumisaste. 1900-luvun alun kartoissa näkyy Bertel Jungin suurisuuntainen laajennussuunnitelma sekä 1908 perustetun raitiotien vaikutukset. 1930-luvulla laadittiin myös liikennekarttoja. Teollistumisen aikana 1800-luvun lopulla Turulle rakentui Kaarinaan ja Maariaan laajat esikaupunkialueet. Nummen, Raunistulan ja Vähä-Heikkilän esikaupungit kartoitettiin 1920-30-luvuilla suunniteltuja kuntaliitoksia varten yksityiskohtaisesti. Toisen maailmansodan jälkeen Turun alue laajeni huomattavasti. Laajemmasta kaupungista julkaistiin uudenlaisia karttoja opaskartta- ja matkailukäyttöön. Vuoden 1958 kuvakartta dokumentoi kaupungin rakennuskannan muutosta tarkoin. Tietokirjailija, FM Mikko Laaksosen laatimassa kirjassa esitellään pääosa ennen toista maailmansotaa laadituista Turun kaupunkikartoista, kerrotaan karttojen historiasta sekä miten ne kertovat kaupungin kehittämisestä ja historiasta. Uudemmista kartoista esitellään edustava otos. Turun historiasta ja kehityksestä kiinnostuneille kirja esittelee vanhat kartat tarkasti tutkittavassa muodossa. Tekstiä voi verrata tarkkoihin kuviin.