Kosketus vaikuttaa heti kättelyssä tutulta teemalta. Kenelläpä ei olisi omakohtaista tuntumaa kosketukseen? Kosketuksen kouriintuntuvuus palvelee intuitiota, ymmärrystä, käsittämistä ja sosiaalista kanssakäymistä monin tavoin. Lähemmin pohdittaessa kosketuksen tuttuus kuitenkin kyseenalaistuu, sillä kosketus on viime kädessä aina toisen varassa: tuntu edellyttää tunnon lisäksi myös jotakin tuntuvaa. Kulloinkin tuntuva asia ei kuitenkaan koskaan ole täysin tunnettavissa. Se mikä meitä koskettaa on käsillä ja lähellä, mutta vain osana maailmaa, johon kuuluu myös etäisyys. Kosketuksen kohdalla ajattelu kohtaakin ehkä hieman yllättäen konkreettisuuden paradoksaalin haasteen: Kouriintuntuvinta on juuri vieraus tuttuuden ytimessä.

Kosketuksen figuureja ottaa tämän haasteen lähtökohdakseen ja tarkastelee kosketuksen kulttuurista asemaa ja siinä tapahtuvia muutoksia filosofian, mediateorian, antropologian ja taiteellisen tutkimuksen konteksteissa. Artikkelikokoelman kirjoituksia yhdistää paattinen lähestymistapa, jossa kosketuksen eri ulottuvuuksia punnitaan alttiina olemisen, toisenvaraisuuden ja tahdikkuuden kysymysten valossa. Taustalla on kreikan sana pathos, joka viittaa herkkyyteen, tuntokykyisyyteen ja altistumiseen. Tarkasteltavaksi asettuu erilaisten tuntumien monitahoinen maasto, jossa kosketusta ei voi pelkistää yhdeksi aistimodaliteetiksi muiden joukossa.

Kokoelman kirjoittajat tarkastelevat kukin tavallaan fyysisen kosketuksen näennäisen välittömyyden murtumakohtia ja niitä tapoja, joilla kosketus ylittää taktiilisen maailman. Uudelleen arvioitavana ovat vakiintuneiden tietorakenteiden perusteet, kuten mieli/ruumis, järjellinen/aistinen ja abstrakti/konkreettinen -erottelut, medioiden ja aistien suhteiden jäsennykset, suhde itseen sekä tiedonmuodostuksen institutionaaliset kehykset. Jaetun viitepisteen kokoelman kirjoittajille muodostavat fenomenologisen perinteen piirissä tehdyt kosketuksen ajattelun avaukset sekä näiden dekonstruktio.