Julkaisu nostaa esiin viipurilaisen arkkitehti Jalmari Lankisen elämäntarinan, suunnittelutyöt ja valokuvat.
Jalmari Lankinen – arkkitehti ja valokuvaaja Viipurista -kirja kertoo nykypolville vähemmän tunnetuksi jääneen viipurilaisen arkkitehdin kiehtovan tarinan.
Jalmari Lankinen (1894–1970) oli ennen sotia Suomen toiseksi suurimman kaupungin Viipurin eturivin arkkitehteja. Hänen uransa noin 200 toteutuneesta suunnittelutyöstä valtaosa rakennettiin 1920–30-luvuilla Viipuriin, Karjalankannakselle ja nykyiseen Etelä-Karjalaan. Jalmari Lankinen oli itsenäistyneen Suomen uuden polven arkkitehteja ja suunnitteli rakennuksensa vastaamaan modernisoituvan, tasa-arvoistuvan ja kaupungistuvan yhteiskunnan uusia tarpeita. Monipuolinen arkkitehti suunnitteli niin sairaaloita, oppilaitoksia, kunnantaloja, liike- ja asuintaloja, julkisia saunoja, teollisuusrakennuksia kuin seurakuntien rakennuksia.
Uransa alkuvaiheessa Jalmari Lankinen suunnitteli Viipurin keskustaan useita suuria virasto-, liike- ja asuinkerrostaloja, jotka ovat yhä edelleen jäljellä Viipurin kaupunkikuvassa. 1920-luvun merkittävimpiä suunnittelutöitä olivat Viipurin Suomalaisen Säästöpankki (1928–29), Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntatalo (1928–30) ja Viipurin maalaiskunnan talo (1929–32). 1930-luvulle tultaessa Lankinen omaksui töihinsä modernismin, joka antoi leimansa vuosikymmenen uusille suunnittelutöille. Lankisesta tuli vuosikymmenen aikana merkittävä arkkitehti koko Viipurin läänin alueella. Keskeisiä töitä 1930-luvulla olivat muun muassa Rauhan ja Pälksaaren piirimielisairaaloiden mittavat laajennushankkeet (1932–39), Tiuruniemen tuberkuloosiparantola lääkärien asuntoineen (1937–39), Viipuriin sijoittuneet Tammiston siunauskappeli (1934), Itä-Toukolan työkeskus (1934–35) ja Starckjohann & Co:n keskusvarasto (1939), Lappeenrannan Armilan (1937–38) ja Imatran Kaukopään (1937) kansakoulut sekä lukuisat funktionalistiset liikerakennukset eri puolilla Viipurin lääniä.
Jalmari Lankinen oli myös aktiivinen harrastajavalokuvaaja. Hän valokuvasi elämäänsä Viipurissa ja kesähuvilallaan Antreassa sekä suunnittelemiaan rakennuksia eri puolilla Viipurin lääniä. Lankinen kuului viipurilaiseen Karjalan Kameraseuraan ja kuvasi osan valokuvistaan jo 1930-luvun lopulla tuolloin vielä harvinaiselle värifilmille. Kirjan sivuilla Jalmari Lankisen ainutlaatuiset ja omakohtaiset valokuvat herättävät henkiin niin 1930-luvun onnelliset ja työntäyteiset hetket kuin sotavuosien dramaattiset käänteet.
Kirja painottuu Jalmari Lankisen Viipurin vuosiin 1920–30-lukuihin sekä sota-aikaan. Talvisodan syttyminen marraskuussa 1939 merkitsi käännekohtaa Lankisen elämässä: Viipuri vaurioitui pahoin ja jäi rauhan tultua Neuvostoliitolle. Arkkitehdin suunnittelutyöt muuttuivat jälleenrakennukseksi ensin Kotkassa ja jatkosodan myötä takaisinvallatussa Viipurissa ja Karjalan Kannaksella. Jalmari Lankinen perheineen palasi Viipuriin kymmenien tuhansien paluumuuttajien tavoin, mutta vain kahden vuoden ajaksi ennen kaupungin lopullista menetystä. Sotien jälkeen Jalmari Lankinen asettui Lahteen, josta käsin arkkitehdin ura jatkui aktiivisena 1950-luvun jälkipuolelle. 1940–50-luvuilla Lankinen suunnitteli muun muassa Lahteen sijoittuneen As. Oy Suojalinnan (1947), Paiholan mielisairaalan (1951) Kontiolahdelle sekä monia sairaaloita, oppilaitoksia, kunnantaloja, asuintaloja ja liikerakennuksia Kaakkois- ja Itä-Suomeen. Pohjoisin suunnittelutyö oli Pellon kuntaan valmistunut Turtolan rukoushuone (1953).
Lähes 300 sivuisen runsaasti kuvitetun tietokirjan on toimittanut Lappeenrannan museoiden amanuenssi Miikka Kurri, kirjan tekstiosuuksien kirjoittajina ovat toimineet Miikka Kurri ja projektitutkija Anne Tahvanainen. Kirjan graafisesta ilmeestä on vastannut Päivi Veijalainen Mainostoimisto Huhtikuusta.
Kirja perustuu Lappeenrannan museoille vuonna 2017 hankittuun Jalmari ja Juha Lankisen kuva- ja arkistokokoelmaan, jota on järjestetty ja digitoitu vuodesta 2018 alkaen. Muina keskeisinä lähdeaineistoina ovat toimineet muun muassa Kansallisarkiston Viipurin maistraatin piirustuskokoelma ja Kansalliskirjaston 1920–30-luvun digitoidut sanomalehtiaineistot.
