Osku makasi vaiti vieressäni näreikössä. Hengityshöyrystä näki kuitenkin, että mies oli elossa. Äkkiä tuo aukaisi silmänsä ja vaikersi hiljaa.
— Elkku, tapa minut! Lyö kalsulla päähän! Mie en jaksa ennää.
— Saat olla varma, että en tapa! Mieluummin kuollaan molemmat tähän kuusen perseeshen. Toivottavasti ollaan ees kotimaan lumilla.

Eelis Apukka lähtee jouluna 1931 Lapin Sattasesta tunturierämaan poikki Neuvosto-Venäjälle tavoittelemaan avarampaa maailmaa ja parempaa elämää. Eeliksen ja kumppaneiden tie vie Muurmannissa internointiin, Pietarissa Krestyn vankilaan, karulle metsätyöpunktille Äänisestä itään ja Vjetkan kolhoosiin Karjalan Tasavallassa. Koettelemusten jälkeen uusi elämä tuntuu aukeavan toimittajana Petroskoissa. Mutta unelma muuttuu painajaiseksi, vainojen silmukka kiristyy. Kansallisuudesta tulee rikos. Lopulta Eeliksen on ratkaistava, jäädäkö vai lähteä. On päätettävä, mikä elämässä on sittenkin tärkeintä.

Kirjoittaja on Eelis Apukan pojantytär. Kirjan tositapahtumapohjana ovat Etsivän keskuspoliisin seurantaraportit, kuulustelupöytäkirjat, kirjeet sekä aikakauden lehtikirjoitukset ja tutkimuskirjallisuus.

Miia Apukka (s. 1968) on juuriltaan lappilainen (varttisavolainen, isänäiti Puumalasta), valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta, viestintäjohtajana mm. Destiassa ja Liikennevirastossa. Miia kävi lapsuutensa koulut Sallassa, josta peräisin on vinksahtanut huumorintaju. Miian sydäntä lähellä ovat Suomen ja Neuvostoliiton historian tutkimus sekä kaikenlainen lueskelu. Motto: ”Kohtuus on hyve, mutta liioittelu hauskempaa.”

Itään ja takaisin on Miia Apukan esikoisteos.