Koko ikäluokan kouluttaminen perusopetuksen jälkeisessä toisen asteen koulutuksessa on tuonut oppilaitoksiin opiskelijoita, joille tutkinnon suorittaminen on vaikeaa. Näiden nuorten opintojen onnistumista voidaan tukea ammatillisen erityisopetuksen tukitoimenpiteiden avulla. Koulutuksen järjestäjien tehtävä on laatia opetussuunnitelma, jossa erityisopetuksen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvät tukitoimet on suunniteltu. Koulutuksen järjestäjiä tuetaan erityisopetuksen järjestämisessä korotettujen yksikköhintojen muodossa.
Tutkimuksessa selvitettiin miten ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat käsitelleet erityisopetuksen järjestämistä opetussuunnitelmissa. Tutkimuksessa analysoitiin 139 opetussuunnitelmaa, mikä on 79 % kaikista koulutuksen järjestäjistä. Lisäksi tutkimukseen liittyi kysely, jonka tavoitteena oli saada tietoa erityisopetuksen opetussuunnitelmanmukaisesta toteutumisesta käytännön opetustyössä. Kyselyyn vastasi 186 henkilöä, vastausprosentin ollessa 43. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä lähestymistapoja.
Keskeinen tutkimustulos oli, että koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelma on todennäköisemmin laadittu kattavasti silloin, kun järjestäjänä toimii kuntayhtymä ja opiskelijoita ja erityisopiskelijoita on runsaasti. Erittäin pienet ja erittäin suuret koulutuksen järjestäjät poikkeavat keskimääräisestä tuloksesta. Kattavimmin suunnitelmat on laadittu Itä-Suomen läänissä. Ammatilliset erityisoppilaitokset erottuvat selkeästi omaksi ryhmäkseen ja niissä toiminta on hyvin erilaista muihin ammatillisiin oppilaitoksiin verrattuna.
Opetussuunnitelmat ovat hyvin epätasaisia ja niissä kuvatut erityisopetuksen palvelut erilaisia ja eritasoisia. Käytetyt käsitteet ovat epätäsmällisiä. Opetussuunnitelmien tärkeä tehtävä olisikin yhtenäisten käsitteiden ja pelisääntöjen luomisessa. Toimiville opetussuunnitelmille on ominaista, että erilaisuuden huomioon ottaminen ja opiskelijan kasvun tukeminen kulkevat läpi koko opetussuunnitelmatekstin. Asiat tulevat luontevasti esille koulutuksen järjestäjän strategiassa sekä koulutuksen tehtävien ja tavoitteiden kuvauksissa. Erityisopetukselle on tavallisesti varattu oma luku, jossa käsitellään ensin yleisiä periaatteita, joita vielä syvennetään erillisessä erityisopetuksen suunnitelmassa tai muissa asiakirjoissa. Tutkimuksen mukaan hyvän erityisopetuksen suunnitelman takana on vahva koulutuksen järjestäjän tuki ja toiminnan selkeä määrittely
Seudullista ja verkostoissa tapahtuvaa yhteistyötä opetussuunnitelmissa käsitellään syvemmin kuin mitä opetussuunnitelman perusteissa edellytetään. Opettajat näkevät koko ikäluokan koulutuksen periaatetta toteutettavan tehokkaammin kuin mitä se tulee esille opetussuunnitelma-analyysissä. Yleisesti ottaen tulokset painottuvat erityisryhmien kannalle eivätkä opettajat tämän tutkimuksen tulosten perusteella suosi yhtä paljon integraatiota kuin mitä opetussuunnitelman perusteiden mukaan on linjattu. Joidenkin opettajien vastausten perusteella herää jopa kysymys siitä, ovatko hyvin heterogeeniset ryhmät kohtuuttoman vaativia opettajan jaksamiselle.
Erityisopetuksen näkökulmasta monipuolisesti laadittuja opetussuunnitelmia on vähän, vain 14 %. Kattavimmin opetussuunnitelmissa on käsitelty henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan eli HOJKSiin liittyvät asiat. Erityisopetuksen vastuut on opetussuunnitelmissa kuvattu kattavasti, mutta voimavarat huomattavasti harvemmin.
Erityisopetus on ammatillisessa koulutuksessa hyvin pedagogista toimintaa. Tärkein erityisopetuksen menetelmä on tiivis ja pitkäjänteinen vuorovaikutus opiskelijan ja opettajan välillä, mikä edellyttää riittävän pieniä opetusryhmiä tai useampia henkilöitä opetustilanteissa sekä riittävästi lähiopetusta. Ammatillisessa erityisopetuksessa korostuvat työ kautta oppiminen ja työelämän odotukset. Opiskelijoista pyritään kasvattamaan hyviä työntekijöitä, joiden ominaisuuksiin kuuluvat tunnollisuus ja positiivinen asenne työ tekemistä kohtaan.
