Lissu Lindvall on kahdeksanvuotias töölöläistyttö, joka lähetetään 70 000 muun lapsen joukossa Ruotsiin sotalapseksi. Hän saa kodin smoolantilaisesta pappilasta, jossa asuu tant Ruthin, farbror Simonin sekä heidän tyttärensä Maria-Gretan kanssa. Pappilaan saapuu myös toinen sotalapsi, Outi, joka ei osaa sanaakaan ruotsia ja joutuu kiusatuksi.
Pelko ja väkivalta ovat koko ajan läsnä ja lasten on sovittava joukkoon ja muistettava olla kiitollisia. Voiko petetty lapsi ylipäänsä luottaa enää keneenkään? Miten selvitä?
Franck vangitsee häikäisevästi lapsen maagisen tavan katsoa maailmaa, tavan nähdä samaan aikaan tarkasti ja sumeasti, yliluonnollisia asioita kieltämättä. Kyvyn kuulla äänet kotimaasta, äänet jotka eivät vaikene.
Sidokset Suomen ja Ruotsin välillä kudotaan kirjein ja ihmiskohtaloin, lapsen kaipauksen kuvauksin: ensin on kaipuu kotiin Suomeen, sitten kotiin Ruotsiin. Ero Ruotsin turvallisuuden sekä yltäkylläisyyden ja Suomessa vallitsevan puutteen välillä on järkyttävä. Kohtaamisen yritykset äärimmäisen hauraita, vain kohteliaita kirjeitä, kuin muukalaiselle kirjoitettuja. Niissä elää maiden sota, perheiden sota, sota oman itsen sisällä.