Vuoden 1912 Helsinki elää monen kielen ja kulttuurin moninaisuudessa. Mutta sukupuoliroolit ovat yksiselitteiset: nuorten naisten on syytä kiertää venäläiset sotilasporukat, eikä naisilla ole asiaa ravintoloihin ilman herraseuraa.

Dagmar on lahjakas hatuntekijä, joka haaveilee omasta liikkeestä ja Pariisista. Hän asuu ystävänsä Hilman kanssa Toivo-nimisessä talossa, josta muodostuu tukikohta myös kahdelle toiselle ystävälle, Klaralle ja Ebballe. Kaikki itse toimeentulevia, työssäkäyviä naisia.

Kukin heistä kaipaa kuitenkin itsenäistä elämää, liikkumisen ja itseilmaisun vapautta. Maailma on miesten. Mutta ystävättäret keksivät keinon: he pukeutuvat miehiksi ja äkkiä kaikki on avoinna ja suurta. Myös riskit; kiinni jääminen voi tuhota heistä jokaisen. Mia Franckin historiallinen romaani vie lukijan keskelle murroksen vuosia. Dagmarin hahmo perustuu Franckin isoisoäitiin, joka myös haaveili omasta hattukaupasta. Franck kuvaa huumaavasti vapaudenkaipuun, sen mitä tapahtuu, kun ihminen ei enää tyydykään ahtaaseen, pakotettuun rooliin vaan seuraa omaa tahtoaan.

Mia Franck (s. 1971) on suomenruotsalainen kirjailija, joka on julkaissut ennen Keikareita neljä romaania. Edellinen romaani Pommipuutarha (Bombträdgården, 2018) kertoi Ruotsiin lähetetyistä suomalaisista sotalapsista ja sai upean vastaanoton. Franck asuu Helsingissä ja opettaa kirjoittamista workshopeissa ja kursseilla. Hän on väitellyt kirjallisuustieteestä.

Alkuteos Galanterna.