Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen hyvinvointivaltion sosiaaliturvalupausta ja sen pettämistä kohtuuttomiksi koettujen tilanteiden valossa sekä sosiaalityön ammatillista paikkaa hyvinvointivaltion murroksessa. Tutkimuksen taustana on 1990-luvun muutos hyvinvointiammattilaisten toimintaympäristössä. Tutkimuksen lähtökohtana ovat pohjoismaisen ja suomalaisen hyvinvointivaltion lupaukset sosiaaliturvasta ja huolenpidosta, siten kuin ne on kirjattu lakeihin, asetuksiin ja poliittisiin ohjelmiin. Jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittaminen sisältyy myös pohjoismaiseen perinteeseen ja sosiaalityön eettiseen lähtökohtaan ja se on enemmän kuin laki. Tutkimus voidaan paikantaa osaksi laajaa kansainvälistä tutkimuskeskustelua, jonka kiinnostuksen kohteena on asiakkaan ja palvelujärjestelmän suhde ja asiakkaan kohtelu palvelujärjestelmässä. Toisaalta sitä voidaan lukea myös terveyssosiaalityön sosiaaliraportointina tai ammatillisen sosiaalityön moraalin ja politiikan tarkasteluna.

Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen siitä, miten kohtuuttomat tilanteet syntyvät. Tarkastelu kohdennetaan asiakkaan ja hyvinvointivaltion suhteeseen, jota sosiaalityöntekijät ja muut hyvinvointivaltion ammatilliset työntekijät työssään hyvinvointivaltion instituutioissa välittävät. Tutkimuksessa analysoidaan sosiaaliturvapolitiikan toteutumista yksittäisten ihmisten tilanteissa. Tutkimuksen tiedon tuottajina eli informantteina ovat olleet terveydenhuollon sosiaalityöntekijät. He raportoivat omasta työstään viimeisimmän kohtuuttomaksi arvioimansa tapauksen vuosien 1998 ja 2000 valtakunnallisessa kyselyssä. Tutkimusaineisto sisältää 303 raportoitua tapausta.

Kohtuuttomien tilanteiden syntyehdot analysoidaan tapausaineistoon perustuen viidessä tarkastelukehyksessä. Tutkimuksen tulokset tekevät näkyväksi sosiaaliturvapolitiikan toteuttamisen ja laajemmin koko hyvinvointipolitiikan ristiriitaisuuksia ja jännitteitä. Ne korostuivat 1990-luvulla muuttuneen talousajattelun määrittämässä hyvinvointipolitiikassa ja organisaatioiden ohjauksessa. Kohtuuttomaan tilanteeseen joutunut ihminen on jäänyt vaille sitä hyvinvointivaltion tukea ja apua, joka sosiaalityöntekijöiden ammatillisen arvion mukaan olisi hänelle kulunut. Kohtuuttomia tilanteita syntyy siitä, että säädökset eivät sovi asiakkaan tilanteeseen, kun säädöksiä ei noudateta, kun tukeen oikeutettu ei osaa tai halua hakea tukea, kun työntekijä ei toimi vaikka voisi tai kun viranomainen tulkitsee kohtuuttomasti. Kohtuuttomissa tilanteissa pohjoismaisen hyvinvointivaltion normatiivinen perinne on hylätty ja hyvinvointityön ammatillinen etiikka on kääntynyt nurinpäin. Asiakkaan ja työntekijän väliltä puuttuu persoonien välinen tunnustussuhde ja kansalaisen ja hyvinvointivaltion väliltä puuttuu sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien ja ihmisten erilaisuuden yhteiskunnallinen tunnustussuhde. Lopputuloksena on apua tarvitsevan ihmisen sosiaalinen hylkääminen. Tutkija tulee johtopäätökseen, että sosiaalityössä on yhdistettävä suhdeperustainen asiakastyö ja rakenteellinen työ, jotta on mahdollista ehkäistä sosiaalista hylkäämistä ja institutionaalista kaltoin kohtelua. Tutkimuksen lopussa esitetään johtopäätökset käytäntöön eli ehdotukset kunnille, valtiolle, Kelalle sekä sosiaalityöntekijöille.