Aava Kannel on jäänyt leskeksi. Puolison tilalle hän toivoisi jotakin toista ihmistä, koska äkillinen yksinäisyys kalvaa mieltä.

Aava yrittää peitota masennustaan kirjoittamalla entisten julkaistujen runokirjojensa jälkeen proosaa elämästään, joka antoi Tapion vaimona hänelle paljon. Hänen viestiensä kohteina ovat paitsi omat perilliset myös ystävät ja erikoisesti pari perhetuttua miesti puolison ajoilta. Heistä tulee hänelle syvällisesti tärkeitä kumppaneita.

Joskus tuntuu siltä, että hän voisi antautua seurustelusuhteeseen ja ehkä avioliittoonkin. Helpotusta tuo, kun hän saa pojantyttären asumaan luokseen.

Aavan naisystävä on sairastunut syöpään. Nuoruudessa tämä sanoi hänelle, että tahtoisi sellaisen elämän, jossa voisi unohtaa itsensä. Aava koki lauseen viisaaksi, koska itse tunsi halua vain menestymiseen: Kunpa tulisin isäni kaltaiseksi hyväksi kirjailijaksi!

Sekä miehensä että ystävänsä kuoleman Aava elää syvästi kristinuskon kautta.

Aavan elämään tulee myös uusia ihmisiä ja hän joutuu yllättäviin tilanteisiin. Meneekö Aava lopulta naimisiin vai ei, sen kertoo tämä kirja.