"Metsän reunassa odotti jo pino tukkeja, jotka isä ja isoveli olivat talven mittaan kaataneet. Sukset ja reput jätettiin pinoa vasten, justeeri otettiin mukaan. Isä ja poika kahlasivat metsään.

'Otetaanko tämä?' isä kysyi ison kuusen juurella.
Vilho tunsi itsensä tärkeäksi. Hän katseli runkoa. Se oli paksu ja suora. Lahovikoja ei näkynyt."

Tytti Issakainen on armoitettu tarinankertoja. Hänen käsittelyssään menneisyyden ihmiset marssivat mielen näyttämölle mukanaan entisajan ilmiöt, tavat ja tavarat. Nykyihminen seuraa elämänmenoa mietteissään ja haikeana. Ehkä joitakin entisiä elämän aarteita kannattaisi ottaa jälleen käyttöön?

"Elämän aarteita" on lämminhenkinen lahjakirja. Kuvitus havainnollistaa tarinoita elämäntavasta, joka monelta on unohtunut ja nuoremmilta jäänyt kokematta.