Kirjoittaja asuu Ghanassa, Länsi-Afrikassa ja kertoo kirjassa elämästään ja kokemuksistaan expatriaattina, "oburoni-madamena", yliopisto-opettajana ja hyväntekeväisyystyön tekijänä. Vuosiin Ghanassa mahtuu hyvää ja huonoa, iloa ja surua, ihmetystä ja huumoria. Expatriaattina olemiseen kuuluu niin yksinäisyys kuin yhteisöllisyyskin. Kulttuurierojen myötä törmäyksiä tulee myös tiukassa istuviin ennakkoluuloihin - kylläkin huomattavasti enemmän Suomessa kuin Ghanassa. Ghanasta päällimmäisenä jäävät mieleen ihmiset ja ääretön aurinkoisuus, myös "oburonia" kohtaan. Se on jotakin, jonka on luullut jo kadottaneensa kaiken materialismin ja itsekkyyden alle nykymaailmassa. "Täällä ihminen on vielä ihminen. "