Länsimainen kulttuuri välittyi käsin kirjoitetun kirjan turvin antiikista 1400-luvun lopulle. Kulttuurimme ymmärtämiseksi on välttämätöntä tuntea ne prosessit, joilla kirjoja tuolloin tuotettiin, levitettiin ja luettiin.

Jokainen käsin kirjoitettu kirja on ainutlaatuinen esine, jonka tulkitsemiseen tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Ei riitä, että kirjan välittämä teksti tunnistetaan ja ymmärretään: esineen antamat materiaaliset tiedot on osattava etsiä ja tulkita historiallisessa kontekstissa.

Tämän teoksen tarkoituksena on antaa yleiskuva länsieurooppalaisen käsin kirjoitetun kirjan historiasta ja siitä, miten kirjaa voidaan tarkastella arkeologisena esineenä ja tulkita sen antamaa tietoa. Kirjan materiaalisten ominaisuuksien ja kirjoitustyylien kehityksen ohella tarkastellaan kirjantuotannon ja kokoelmien historiaa pyrkien tuomaan esille käsikirjoitusten antaman tiedon monipuolisuus ja monimutkaisuus.

Suomen Keltologisen Seuran puheenjohtaja Riitta Latvion kommentti teoksesta (Suomen Keltologisen Seuran vuosikirja 2004): "Manu Scriptan avulla selvisi moni keskiajan historiaa lukiessa hämäräksi jäänyt käsite syntymutiaan myöten. Tosin sisäistämisen kanssa saattaa kestää - substanssia on kirjassa tukevasti."