Lukeminen on seurustelua. Tässä kirjassa Merete Mazzarella seurustelee muiden muassa Thomas mannin, Albert Camus'n, Jean-Paul Sartren, Bo Carpelanin, Ulla-Lena Lundbergin ja Carina Rydbergin kanssa. Ja miten seurusteleekaan. Hän käy keskustelukumppaniensa kanssa läpi kirjallisuuden olemusta: mistä kirjallisuudessa on oikein kysymys. Anekdoottien ja kirjallisten lainausten avulla hän pohtii kirjailijan ja lukijan suhdetta, elämän ja runouden suhdetta, sitä mikä on kirjallisuuden ja kirjailijan vastuu.
Nykyään kirjailijan velvollisuuksiin kuuluu kirjojen kirjoittamisen lisäksi elää elämä joka näyttää hyvältä televisiossa. Kirjailijan velvollisuuksiin on alettu lukea kuvauksellisuus. Juuri kirjailijan työ on vähemmän kuvauksellista kuin maalarin, kuvanveistäjän tai edes säveltäjän - ja niinpä haasteena onkin lähinnä elää kuvauksellista elämää. Kun minusta piti tehdä tv-ohjelma, sekä tuottaja että kuvaaja olivat selvästi pettyneitä minuun. 'Eikö sinulla ole edes kissaa tai koiraa?' tuottaja kysyi alistuneena. Minulle se oli aivan uusi tapa arvioida elämääni - se on elämää joka ei näytä miltään kuvissa.
Silloin en koskaan ole yksin on samaan aikaan sekä mietelmäteos että terävä ja hauska kirjallisuusanalyysi. Ja kuten aiemminkin Merete Mazzarella kirjoittaa aiheesta intohimoisesti ja lämmöllä ja viettelee huumorillaan ka kannanotoillaan lukijansakin ottamaan osaa kirjallisuuteen.
Sillä ihmisen paras ystävä ei suinkaan ole koira vaan kirja.