Teos avaa uudenlaisen näkymän 1900-luvun alun suomalaisuuteen. Vanhan yhteiskuntajärjestyksen murtuminen tuotti hahmotelmia tulevasta ja kuvitelmia uudesta. Kaikille yhteisen kansalaisuuden ja sivistyksen idean hahmottamiseen osallistuivat kaikki yhteiskuntaryhmät nimenomaan kirjallisuuden ja kuvataiteen avulla.

Teos purkaa ja määrittelee uudelleen ”kansan” ja ”sivistyneistön” käsitteitä sekä nostaa esiin näiden ryhmien sisällä olevien erojen merkityksen vuosisadan alun Suomessa. Suomalaiseen yhteiskuntaan ilmaantui tuolloin joukko eräänlaisia välitilan ihmisiä, jotka nousivat ja laskivat – tai jopa liikkuivat edestakaisin – sivistyneistöksi ja kansaksi kutsuttujen ryhmien välillä. Teoksessa tarkastellaan niin sivistyneistön muotoilemaa omakuvaa kuin kansankin näkökulmia monipuolisen kaunokirjallisuudesta, kuva- taiteesta, kirjeistä, päiväkirjoista, valokuvista sekä sanoma- ja aikakauslehdistä koostuvan aineiston kautta.