Kaikki pelissä

Hän on minun… morsiameni.

Angelique tuijotti Remy Caffarellia voimatta uskoa korviaan. Oliko mies juuri kutsunut häntä… Ei, he eivät voineet edes sietää toisiaan eivätkä olleet edes tavanneet moneen vuoteen. Ja nyt Remy oli sanonut sanat, joiden vuoksi he joutuisivat menemään naimisiin! Angelique pudisti päätään: tämän täytyi olla vain pahaa unta, hän heräisi aivan kohta… Mutta vajaata vuorokautta myöhemmin hän huomasi seisovansa Remyn rinnalla papin edessä ja kuiskaavansa tahdon…

Sydän vaarassa

Ensin kuului vain pahaenteistä jylinää, sitten gondolihissi tärähti ja peittyi valkoiseen lumivaippaan… Kun Jolie tuli tajuihinsa, hän näki vieressään luonnottoman kalpeat kasvot ja verisen otsan. Kasvot, joita hän oli rakastanut teini-ikäisestä saakka. Miehen, joka oli kääntänyt hänelle julmasti selkänsä. Mutta nyt ei ollut aikaa muistella menneitä loukkauksia. Elleivät he pian pääsisi lämpimään, he paleltuisivat kuoliaaksi. – Cole, herää! Sinun on pakko herätä…