Poetria nova selvittelee vanhan maailman kirjallista traditiota, josta keskiajan osalta ei ole aiemmin ilmestynyt suomenkielistä kokonaisesitystä. Miten 1100-1300 -lukujen eurooppalaisissa kouluissa ja oppikirjoissa perehdytettiin kirjoittamisen taitoon? Mikä oli sääntöjen ja uuden luomisen suhde aikakaudella, jolloin kirjoittajien yleissivistykseen kuului retoriikka lähes erottamattomana osana runousoppia? Miten "akateeminen" latinankielinen runousoppi suhtautui samanaikaiseen kansankielisen runouteen tai esimerkiksi satiirin räävittömään nauruun? Poetria nova on sekä hyödyllinen yleisesitys että uusia tulkintoja rakentava puheenvuoro. Sellaisena se on tarpeellinen jokaiselle antiikin ja keskiajan kirjallisesta ja retorisesta traditiosta kiinnostuneelle lukijalle.