Violet Chambers on unohtanut oikean nimensä jo monta vuotta sitten. Myös hänen motiivinsa omaksua murhaamiensa vanhusten henkilöllisyys on alkanut upota Violetin muistin sameisiin vesiin. Tämä ei kuitenkaan estä Violetia toteuttamasta pakkomiellettään. Päinvastoin. Myös rikosylitarkastaja Mark Lapslien mieli on sekaisin, kirjaimellisesti. Lapslie kokee kaikki kuulemansa äänet makuaistimuksina, ja pysyvälle sairauslomalle päästyään hän on erakoitunut oman kotinsa hiljaisuuteen. Kun Lontoon kehätietä reunustavasta metsiköstä löytyy vanhan naisen ruumis, Lapslie kutsutaan yllättäen takaisin palvelukseen. Jokin murhan tekotavassa tuntuu – tai oikeastaan maistuu – kummallisen tutulta. Penkoessaan tapausta Lapslie huomaa olevansa vastatusten tappajan kanssa, joka ei sovi minkään maailman psykologiseen profiiliin. Myös Lapslien esimiesten toiminnassa on jotain häiritsevää. Sanalla sanoen heidän puheessaan on valheen kirpeä sivumaku. Kun vanhan myrkynkeittäjän piilopaikka viimein paljastuu, ylikomisario Lapslien poikkeuksellinen syntymälahja – tai kirous – punnitaan tarkemmin kuin koskaan. Rikosylitarkastaja Lapslie ja tämän holtiton aisapari, ylikonstaapeli Emma Bradbury jatkavat tutkimuksiaan vuonna 2009 ilmestyvässä romaanissa Yön hiljaisuudessa.