Itäberliiniläinen perhe on kuin DDR pienoiskoossa. Isoisä Gerard on entinen juutalainen vastarintataistelija, joka lähti innoissaan perustamaan työläisten paratiisia, jossa natsismi ei ikinä saisi jalansijaa. Werner, työläistaustainen natsi, oli palattuaan sotavankileiriltä etsinyt uutta suuntaa elämälleen ja löytänyt sosialismin. Anne, Gerardin toimittajatytär, alkaa vuoden 1968 tapahtumien aikana huomata, että työläisten paratiisissa vilisee käärmeitä. Wolf, Wernerin taiteilijapoika, haastaa DDR:n pienestä pitäen, oppii selviytymään omassa taitelijanarrin roolissaan mutta tulee ristiriitaisella tavalla yhä riippuvaisemmaksi DDR:stä. Wolfin ja Annen poika Maxim Leo (s. 1970) ymmärtää jo pienestä pitäen, että koulussa ja pioneerileirillä totuus on yhtä ja kotona jotain muuta.

Perheensä kautta Maxim Leo kertoo myötäeläen, mikä piti DDR:n koossa ja mikä sen lopulta mursi. Itäberliiniläiset ovat kuin talviunessa, ulkoisesti kuolleita mutta unelmia täynnä - kunnes koittaa kevät ja vavahduttavan muutoksen aika.