Kirjamaailman valloittanut pieni suuri kirja yhteisön ja mielikuvituksen voimasta, lapsuudesta ja rakkaudesta Surulla on sulkapeite -romaanin kirjoittajalta.

Porterin ainutlaatuinen taito kutoa yhteen runoa, romaania, satua ja totta avaa lukijalle uusia maailmoja ja hämmästyttää: että näinkin voi kirjoittaa, kertoa ja koskettaa.

Sadan kilometrin päässä Lontoosta on pieni kylä. Sellaisia kyliä on Englannissa monta: pubi, kirkko, punatiilirivitaloja, muutama kunnan omistama asunto, pari isompaa taloa. Kylä kuuluu niille ihmisille, jotka siellä asuvat ja niille, jotka asuivat siellä satoja vuosia sitten. Kylä kuuluu myös Isä Suomukka -vainaalle, joka kuulee kaiken ympärillään, niin jokapäiväisten äänten kakofonian kuin historian äänekkäämmän havinan. Erityisesti hän kuulee äänen, joka kuuluu ei-vielä-niin-kovin-isolle pojalle, Lannylle. Lanny rakentaa lehtimajaa, opettelee piirtämään hiilellä, hyräilee, rakastaa, on läsnä tässä ja nyt.

Kun Lanny katoaa, kylästä kumpuavat reaktiot ovat parhainta ja pahinta, mitä ihmisissä on.

Max Porterin (s. 1981) palkittu romaani Surulla on sulkapeite (Grief is the Thing with Feathers, suom. Irmeli Ruuska) oli huima arvostelu- ja myyntimenestys. Lannyn elokuvaoikeudet on ostettu ja kirjan oikeudet on myyty yli 20 maahan.