Kadonneen kylän metsästäjät on nuotiotarina. Puhujat istuvat hiilloksen ympärillä ja kertovat omaa ja samalla yhteistä tarinaa. Päähenkilö ei ole ihminen. Päähenkilö on paikka, Mannila. Kadonneita asuinpaikkoja, taloja, mökkejä, metsittyneitä peltoja, metsästysseuran kämppä.

Kesätie kylältä 7 kilometrin päässä olevaan Mannilaan oli mutkainen ja huonokuntoinen. Talvella nevojen ja järvien jäädyttyä oikaistiin suoraan talvitietä. Tarinan mukaan kelirikon aikana jouduttiin vainajatkin tuomaan taluttamalla. Tuohikankaalle Bostonista vaimonsa Britan lapsuuskotiin vuonna 1900 muuttanut merimies Blomroos, jonka nimi kansan suussa oli vääntynyt Lumpruksi, oli sairastunut vakavasti. Naapurin miehet lähtivät taluttamalla tuomaan häntä kylälle hoitoon. Vastaantulijan kysyessä: "Onko Lumpru sairas?" vastasivat saattajat: "Ei ole, se on kuollut."

Kämpän edessä nuotiolla Lumprun pojanpoika, hirvenmetsästäjä muistelee, että 70 vuotta sitten nuotion kohdalla on ollut hänen lapsuuskotinsa, keittiön hellan luukusta tulevassa valossa hän on lukenut läksyjään.

Kirja on kierteellä olevalla huumorilla kerrottuja, todellisiin tapahtumiin ja ihmisiin perustuvia tarinoita, jotka risteilevät, menevät päällekkäin, eksyvät sivuun ja kasvattavat haaroja, joissa hämärät muistot ja kuvitelmat yhtyvät. Osa kertojista on kuollut ennen kirjan julkaisemista, mutta tarinat elävät.

Mauno Mäki-Petäjä (s. 1941 Kannus) on eläkkeellä oleva ylikonstaapeli ja eräkirjailija. Mäki-Petäjä on kirjoittanut erätarinoita ja pakinoita lehtiin 1950-luvulta alkaen. Hänellä on ollut myös Lestijoki-lehdessä oma pakinapalsta Varamies-nimimerkillä.
Häneltä on aiemmin ilmestynyt mm. pakinakokoelma Syrjähyppääjän talvi (2021) ja eräkirja Mäyrä repussa (2013).