Presidentti Mauno Koiviston väitöskirjan Sosiaaliset suhteet Turun satamassa uusintapainos.

”Asiallisesti olet jo kypsä professoriksi, on hankittava vain muodollinen pätevyys” totesi professori Esko Aaltonen fil.lis. Mauno Koivistolle, jonka väitöskirja hyväksyttiin vuonna 1956. ”Ripeä tie tohtoriksi” onkin fil.tri Tapio Bergholmin esipuheen otsake uusintapainoksessa.

Purjelaivojen aikana merimiehet lastasivat ja purkivat laivat. Höyrylaivojen myötä syntyi kantajien ja merimiesten risteytymänä satamamiesten eli satamajätkien, raatajien ja hamnbusien, fyysisesti karkeatekoisten miesten, ammattikunta. Tuohon yhteisöön meni vuonna 1948 SDP:n puoluesoturi ja vuoden 1949 satamalakon masentaja Mauno Koivisto työkonttorin hoitajaksi eli työhön ottajaksi toimien myöhemmin noissa karkeammissa töissä.

Koivisto ehdotti ensin ”käytännöllistä koetta”, jolla olisi samalla parannettu sataman oloja, tuloksetta. Filosofia, sosiologia, psykologia ja historia eväinään hän päätyi haastattelemaan neljättä sataa satamamiestä, työnjohtajaa ja lastausfirman johtajaa. Osallistuvana havainnoitsijana hänen omat kokemuksensa kutoutuvat mukaan. ”Vaikka Turun Satamassa jatkuvasti riideltiin, se ei tässä levottomuuden ja epävarmuuden maailmassa liene mikään erityisen onneton paikka”.

Kirjasta pilkistää operatiivinen, ammattiyhdistys- ja poliittinen ote. Kirja on suomalaisen teollisen sosiologian, sosiaalihistorian ja konfliktintutkimuksen varhaispylväitä.

Väitöskirja ilmestyi samanaikaisesti Seppo Lindblomin ja Pekka Korpisen teoksen Merkillinen Mauno (Otava 2019) kanssa. Siinä 14 Koivistolle läheistä henkilöä luo hänestä merkittävän kuvan.