Renessanssiajalla elänyt myrkkyjen tutkimuksen kantaisä Paracelsus oivalsi, ettei ole olemassa rohtoja ja myrkkyjä, on vain oikeita ja vääriä annostuksia. Myrkkyjen tärkein ominaisuus on niiden tappavuus jopa pieninä määrinä.

Yhden myrkky voi myös olla toisen parannuskeino. Tieteen avulla vaarallisista aineista on onnistuttu jalostamaan toimivia lääkkeitä, ja toisaalta elämisen kannalta tärkeät aineetkin voivat tappaa liiallisina määrinä. Myrkkyihin liittyvää salatietoa ovat vaalineet ja kehittäneet niin poppamiehet ja alkemistit kuin rikostutkijat, kemiallisen sodankäynnin asiantuntijat ja kuluttajatuotteita kehittävät biokemistitkin.

Myrkkyjen maailma -teoksessa matkataan myrkkyjen historiaan varhaisista kasvi- ja eläinmyrkyistä Kiinan, Intian ja Egyptin muinaisten valtakuntien kautta nykymaailman kemikaaleihin. Mikä on maailman vaarallisin tunnettu myrkky? Mikä huomaamaton aine tunnetaan myrkkyjen kuninkaana, kuninkaiden myrkkynä ja perimyspulverina, koska se on kaatanut sekä ylhäisiä että tavallista väkeä vuosisatojen ajan?