Kertomuksia lukemisen epäterveellisyydestä, työn antamasta vapaudesta, yhteiskunnasta jossa pääasiassa oleskellaan sekä niistä, jotka hoitavat omia asioitaan yhteisten asioiden nimissä.

Pitäisikö viina vapauttaa? Miksei työelämään voisi rehellisyyden nimissä järjestää työpahoinvointipäiviä? Mitä kuuluu juopotteluvapaan sijaisen toimenkuvaan? Miten värikkäitä ihmisiä kuuluu harmaan talouden ryhmään? Keitä ovat taloustieteen kirurgit? Pitäisikö pumpata rakennuksen montusta vesi pois? Pitäisikö kuivatella seinäeristeet? Ei pitäisi. Ei sellaiseen ole aikaa. On oltava nopeutta. Tehdään sitten homeremontti paremmalla ajalla. Pitäisikö lukea kirja? Ei missään nimessä. Kaikki tarinat ovat jo TV:ssä ja internetissä. Näistä ja muutamasta muustakin yhteiselämän ihmeellisyydestä Matti Torvinen kirjailee rujon riipaisevia lyhyttarinoita, joissa ihmiskunnan todellisuus näyttäytyy vinksahtaneelta. Kuten kuuluukin. Kuten kirjailija itse tarinoiden opetukset tiivistää: "Lukeminen laiskistaa, pakina on pakaroitten välistä, pakinoitsija on tyhmä, lukeminen aiheuttaa kyvyn menettämisen, romaanit joutavat roviolle, runo rumentaa olemuksesi, novellista saat vain näppylöitä naamaasi, satiiri on syvimmältä ja runoa lukiessa peräpukamatkin pahenevat". Matti Torvinen on ollut armeijassa, koulussa ja vankilassa - kaikissa vakituisissa työsuhteissa. Hän on toiminut radistina, opinnonohjaajana, kolumnistina ja erinomaisen vapaana ajattelijana. Nykyisin kirjoittaja viettää vapaaherran elämää - täysinpalvelleena.