Matti Simolan kirjoittama spontaani muistelmateos. Matti Simola tunnetaan Weininger-suomennoksistaan Perimmäisistä kysymyksistä, Sukupuoli ja luonne, Spengler-suomennoksestaan Ihminen ja tekniikka sekä esseekokoelmastaan Veri ja raha.
Syksyllä 2010 Simolalle entuudestaan tuntematon nainen pahoinpiteli hänet, ja kymmenen päivää myöhemmin hän menetti äitinsä, elämänsä ainoan naisen. Näiden tapausten synnyttämää traumaa hän yrittää purkaa kirjassaan Äitiä ikävä, josta nyt ilmestyy viides laajennettu laitos.
Monin takaumin, aina uudelleen pahoinpitelyyn ja sen jälkeisiin kauhunhetkiin palaten, Simola tulee kertoneeksi koko elämäntarinansa. Teoksella on myös tunnustettuja kaunokirjallisia ansioita ja sen uskottavuutta lisää, että tärkeimmät henkilöt esiintyvät siinä omilla nimillään. Se herättää kysymyksiä kansalaisten oikeusturvasta, tasa-arvosta ja sananvapaudesta sekä myös filosofisemman kysymyksen uhrin metafyysisestä syyllisyydestä. Miksi nainen teki pahaa kiltille, yksinäiselle miehelle, aiheuttaen tälle ehkä parantumattoman vamman? Kostaakseen hänelle muiden miesten synnit? Ja miksi uhria tässä tapauksessa myös juridisesti pidetään syyllisenä omaan onnettomuuteensa?