Kuvataiteilijasta kirjailijaksi siirtynyt Matti Särkkä yhdistää molemmat taiteenlajit runoissaan, kertomuksissaan ja romaaneissaan. Hänen keskushenkilönsä on usein maalari arjessaan ja taidettaan luomassa. Niin on tässäkin Runoja maan alta -kokoelmassa. Runojen minä asuu ja työskentelee pimeässä kellarihuoneessa, mutta maisema, jonka hän näkee edessään, on Sisilia mustine vuorineen, turkoosine merineen ja keltaisine pensaineen. Hän ei odota ihmeitä tapahtuvaksi ja koska aikaa ei ole, hän on perillä. Ulkoa hänen värikästä maailmaansa ei näe, ja kellarin ainoa tuuletusluukkukin on peitetty aaltopahvilla. Hänen yksinäiseen elämäänsä tuo vaihtelua Ei, nainen, joka puhuu paljon oudoin sanoin ja on useimmiten poissa.