Matti Särkkä pohtii Lumeajassa, mitä ihminen kuvittelee ja mitä hän luulee muistavansa. Hän kulkee vieraana elämässään syntymästään vuonna 1940 1970-luvun alkuun. Hänellä on kavereita, ja hän harrastaa voimistelua ja partiota, istuu kirkkomaalarin mallina, auttaa kansatieteilijää murresanojen keruussa, opettelee isänsä jäljissä tupakoimaan ja juomaan. Tarina taiteilijavanhempien pojan lapsuudesta limittyy kertojan kehitykseen nuorukaisesta nuoreksi aikuiseksi, runoilijaksi ja taidemaalariksi. Äiti on naisvoimistelun legenda ja isä taidemaalari. Elämä etenee omasta tahdosta riippumatta, mutta myöhemmin selviää, että voimakastahtoinen äiti onkin ohjannut taustalla tapahtumien kulkua. Kirjan keskeinen näyttämö on sodanjälkeinen Jyväskylä puutaloineen ja kulttuuripäivineen. Kun poika varttuu, kaupunki muuttuu eikä poika enää tunne sitä omakseen.