Otto Brusiin (1906-1973) oli yksi maamme merkittävimmistä oikeustieteilijöistä. Hän oli todellinen uudistaja, joka painotti sitä, että lain ei pidä olla elämästä erillinen ulottuvuus, vaan ihmisten ja yhteiskunnan kehittyessä lain pitää kehittyä niiden mukana. Laki on ihmisten asia, se ei ole jumalalta annettu.

Ennen uransa huipentumista tiedemiehenä Brusiin oli 1930-luvulla aktiivisesti mukana kulttuuriradikaalien ja taiteilijoiden piireissä taistelemassa Suomen äärioikeistolaistumista vastaan.

Erityisesti Brusiin kuitenkin tunnetaan hänen sotienjälkeisistä dramaattisista vaiheistaan punaisen Valpon - Valtiollisen poliisin - johtajana. Tuolloin hän ajautui tilanteeseen, jossa hänen oikeudentajunsa joutui kovalle koetukselle juuri silloin kun suomalainen yhteiskunta oli haavoittuvaisimmillaan epävarman tulevaisuuden edessä.

Nimenomaan Valpo-vaiheiden johdosta Brusiin joutui akateemisissa piireissä rajun syrjinnän kohteeksi. Hänet hyväksyttiin kotimaansa tiedeyhteisöön vasta kun hän oli jo saavuttanut huomattavan kansainvälisen maineen oikeustieteilijänä ja -filosofina. Brusiinin elämäntarinan on yksiin kansiin koonnut toimittaja, tietokirjailija Matti Rinne.