Miekka oli vatsassa siististi, jos tällaista ilmaisua voi käyttää murhatapauksessa. Tutkin ruumista, mutta en koskenut siihen. Viimeinen asia mitä halusin, oli jättää itsestäni jälkiä vainajaan.

Katkelma on kasvatustieteen professori Pentti Moilaselle omistetusta juhlakirjasta. Kesällä eläköityvä Pentti Moilanen tunnetaan paitsi koulupedagogiikan ja kasvatusfilosofian tutkijana sekä innokkaana opettajankoulutuksen kehittäjänä myös rikosromaanien suurkuluttajana. Tästä tietoisena joukko Pentti Moilasen ystäviä ja työtovereita on kirjoittanut teoksen, jossa juhlitaan sanoilla, merkityksillä ja arvoituksilla salapoliisiromaanien hengessä.

Arvoitusten ratkaisuja

Salapoliisitarinoilla ja tieteellisellä tutkimuksella on paljon yhteistä. Molemmissa kohdataan ratkaisemattomia kysymyksiä, kootaan todistusaineista ja etsitään todennäköisin selitys tapahtuneelle. Tutkija työskentelee molempien arvoitusten parissa, tarkka nimike vain vaihtelee: se voi olla niin rikostutkija kuin professori. Tiede laajentaa arkiymmärrystämme maailmasta ja saman tekevät hyvät rikostarinat. Vaikka niiden tapahtumaympäristöt ovat usein sananmukaisesti kovin raadollisia, voivat ne fiktion keinoin raottaa sellaisia puolia maailmasta, joita turvallisessa arjessa emme tule huomanneeksi.

Palkkatyö jää, tutkiminen jatkuu

Professori Pentti Moilanen on filosofi. Käsitteiden kanssa operoiville tutkijoille maailma on merkitysten ja määrittelyjen tanssia, jossa sanojen rytmi hyväilee älynystyröitä. Tällöin on todennäköistä, että tutkiminen ei lopu palkkatyön päättyessä, vaan tieteellisen läpimurron metsästys jatkuu...