Jos täpötäydellä Olympiastadionilla tai Seinäjoen Tangomarkkinoilla heittäisi pehmeän pallon väenpaljouteen, kuinka todennäköistä olisi, että pallo osuisi Olaviin? Kaikkien aikojen nimitilastossa Olavi komeilee suosituimpien suomalaisten miesten nimilistassa sijalla kolme. Nimen suosion taustalla on keskiaikainen perinne, jossa sidettä suojelevaan pyhimykseen vahvistettiin antamalla lapselle tärkeän pyhimyksen nimi. Suomessa ja pohjoismaissa tämä pyhimys oli Pyhä Olavi.

Jyväskyläläisen historioitsijan Matti Rautiaisen teos Neidon kyynel kertoo kahdeksan tarinaa Olavinlinnasta, yhdestä Suomen merkittävimmistä sotalinnoista. Tarinoiden hahmot ovat tuttuja monelle matkailijalle ja Oopperajuhlavieraalle. Neidon kyynel kertoo, kuinka nuo tarinat syntyivät ja kuinka ne ovat saaneet vuosien saatossa kaikenlaisia muotoja. Historialliset faktat yhdistyvät teoksessa ilottelevaan esseistiikkaan.

Upealla paikalla seisovaan Olavinlinnaan on aina yhdistynyt omalaatuinen jykevyys ja synkkä kauneus. Linnan perustamisesta alkaen on puhuttu sitä ympäröivästä syvästä virrasta, jossa uivat mustat kalat, eikä kertomus muuriin muuratusta, ryssää rakastaneesta linnaneidostakaan ole valoisimmasta päästä. Tarinoiden toisesta päästä löydämme Eino Leinon, joka juopui linnasta kansallisen herätyksen vuosina ja Oopperajuhlien libretistejä ja dramaturgeja, joille linna on ollut luovuuden sarvi vuosikymmenien ajan.

Tarinat, olivat ne sitten tarua tai totta, ovat kurkistusikkuna ihmisen mieleen siinä, missä todellinen historiakin. Eloon jäävät tarinat kertovat ihmisten uskomuksista, käsityksistä, mielikuvituksesta ja maailmankuvasta.

Neidon kyynel - teokseen valittujen tarinoiden taustalla on Olavinlinnan lisäksi jokin kirjallinen dokumentti tai sanonta, joka liittyy Olavinlinnaan. Teoksen upeista kuvista vastaa savonlinnalainen lavastaja ja valokuvaaja Tua Hautamäki.