”Intia ja Nepal – Totuus on tarua ihmeellisempää” kertoo sadekauden matkasta Intiaan, Nepaliin ja Himalajalle kuumimpaan ja kosteimpaan aikaan vuodesta. Olin talvella 1984 kolmannen vuosikurssin maantieteen opiskelija Helsingin yliopistossa, kun päätimme ystävieni kanssa toteuttaa haaveemme nähdä Intia, Nepal ja Himalajan lumipeitteiset vuoret. Nepalin pääkaupunki Kathmandu ja maailman korkeimmat vuoret - Mount Everest, Annapurna, Dhaulagiri, Makalu, Kangchenjunga jne. – olivat tuttuja kartoista ja kirjallisuudesta. Matka toteutui keskellä Etelä-Aasian monsuunikautta. Emme nähneet kuin vilauksia majesteettisista vuorenhuipuista. Satoi päiväkausia. Matka sisälsi paljon tuskaa ja kärsimystä: mutaisia polkuja, maanvyörymiä, verijuotikkaita, käärmeitä, syömäkelvotonta ruokaa ja vatsavaivoja. Palasin matkalta kymmenen kiloa laihempana, mutta kokemusta rikkaampana Himalajan luontoa ja kulttuuria palvovana maantieteilijänä. Retkikuntaan kuului lisäkseni Kai, Kurt, Carol, ja Minna-Liisa - parempaa matkaseuraa en olisi voinut saada. Seikkailu Himalajalla oli meille kaikille viidelle nuorelle unohtumaton elämys.