Presidentti Urho Kekkosen poliittinen ura ja erityisesti hänen presidenttikautensa osuivat suomalaisen yhteiskunnan suureen murrosvaiheeseen. Rakennemuutoksen myötä agraarinen yhteiskunta muuttui muutamassa vuosikymmenessä teollisuuteen ja palveluelinkeinoihin nojaavaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Samaan aikaan lukuisat suomalaiset muuttivat maalta kaupunkeihin, pohjoisesta ja idästä etelään ja länteen sekä Suomesta Ruotsiin.

Kekkonen muistetaan usein miehenä, joka ymmärsi ja puolusti syrjäseutujen, periferian, vähäosaista kansaa. Hänen toiminnastaan Pohjois-Suomen elinkeinojen kehittäjänä onkin muotoutunut suoranainen legenda. Pohjois-Suomen erityinen merkitys Kekkosen politiikassa tunnetaan yleisesti, mutta sitä ei aiemmin ole systemaattisesti tutkittu.

Tässä tutkimuksessa Kekkosen poliittista toimintaa tarkastellaan alueellisesta näkökulmasta. Pohjois-Suomella oli keskeinen sija Kekkosen politiikassa ja vallankäytössä, minkä lisäksi hän pääministeri- ja presidenttikausinaan harjoitti erityistä periferiapolitiikkaa. Millaista Kekkosen Pohjois-Suomen-politiikka oli, mihin se perustui ja mitä se kertoo hänen vallankäytöstään ja suomalaisesta keskus–periferia-asetelmasta? Näiden kysymysten kautta tutkimus avaa uuden ja mielenkiintoisen näkökulman Kekkosen poliittiseen toimintaan.