Vuosituhannen toinen vuosikymmen ja sen alku toivat mukanaan mediayhteiskunnan, hybridiyhteiskunnan, innovaatioyhteiskunnan ja illuusio- ja virtuaaliyhteiskunnan. Vastakkainasettelu paikallisen ja maailmanlaajuisen, lokaalisen ja globaalin välillä aiheuttivat rakennemuutoksen ja Suomessa kriisitietoisuus alkoi kasvaa. Sosiaalisen median talous ja strategia olivat tulleet jäädäkseen ja robotit imuroivat myös suomalaisten salatuiksi kuviteltua elämää yhdistäen samalla tietokantoja rikkoen vanhoja suljettuja rakenteita ja yksilön identiteetti alkoi sekin muuttua. Vanhat poliittiset instituutiot järkkyivät; kuntarajat, yhteisöt, instituutiot, poliittinen vallankäyttö, tiedotus ja demokratian perinteiset välineet muuttuivat nekin. Fyysinen etäisyys ja syrjäisyys, luontoon läheisesti sidottu kulttuuri ja sen onomatopoeettinen kieli rakenteineen oli aiemmin suojellut suomalaisia ja eristänyt omaksi kulttuuriseksi saarekkeekseen.
Nyt tätä saareketta kohtasi tsunamin kaltainen reaaliaikainen järistysaallon jälkeinen vaatimus muuttua ja mukautua uuteen maailmanjärjestykseen. Ikääntyvä kansakunta ja sen huoltosuhde ei ollut varautunut väestöpyramidin väistämättömiin muutostarpeisiin ja globaali maailma eli jo hybridissä, jossa tieteen kärki yhdisteli perustieteen saavutuksia soveltavien tieteitten uusiin löydöksiin. Innovaatioyhteiskunta oli muuttunut teknisestä ja taloudellisesta nyt sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi internetin sisäiseksi reaaliaikaiseksi evoluutioksi. Se oli vanhaa revoluutiota oleellisesti nopeampi ja aiheutti paradigmaisia muutostarpeita.