Hovisepän neljännessä romaanissa verrataan kommunistista ja kapitalistista Puolaa. Maallistuneessa katolisessa valtiossa on tapahtunut sekä hyvää että huonoa kehitystä, mikä näyttäytyy mielenkiintoisena ilmiönä puolalaisten arkisessa elämässä.

Kommunistisen ja markkinatalouden kasvojen pöyhimisen rinnalla ruoditaan myös perusteellisesti ja suoraan päähenkilön rosoista elämäntaivalta. Vaikka Varsovan keskustaan on kohonnut toinen toistaan korkeampia liike- ja toimistorakennuksia, isä aurinkoisen, Jozif Stalinin Puolan kansalle antama lahja, massiivinen kulttuuri- ja tiedepalatsi, kohoaa alati lähimpänä pilviä.

Kirjassa kuvataan kommunismin aikaista byrokratiaa ja virkavaltaisuutta pilke silmässä muun muassa uskomattoman paljon vievän palkanhakureissun selostamisella johtavan puolueen päämajassa ja nuivan kommunistivirkailijan käytöksen avulla.

Romaanissa palataan myös legendaarisen johtajan Lech Walesan johtaman Solidaarisuus-ammattiliiton Gdanskin telakkatyöläisten julistamaan suurlakkoon, joka oli ensi kipinä kommunismin luhistumiselle.

Päähenkilön eli Kari-Matin salainen vierailu iltahämärässä lakkoilijoiden luona ja hänen siitä kirjoittama iso juttu suomalaisessa lehdessä herätti kummastusta ja huomiota jopa Suomen ulkoministeriössä.

Anniskelupaikoissa päivittäin työskentelevä Kari-Matti tapaa sattumalta varsovalaisessa kahvilassa naisen, joka osoittautuu suomalaiseksi, josta hän ei ensi silmäyksellä pidä. Hän kuitenkin uskoutuu pian viisikymppiselle Mirjamille ja ryhtyy paljastamaan elämänvaiheitaan, jotka olivat osoittautuneet pelkiksi itsepetoksiksi. Koko elämä oli mennyt lähes pieleen.

Mirjami ihastuu Kari-Mattiin, ja innostuu kertomaan omista mielenkiintoisista elämänvaiheistaan, eritoten seksuaalisista kokemuksistaan. Parin välille kehkeytyy platoninen suhde, joka alkaa vähitellen rakoilla. Kari-Matti ei kykene seksisuhteeseen naisen kanssa, jota hän tuntee aidosti rakastavansa.