Vedenalainen veljeskunta on sukellus Merivoimien vedenalaiseen toimintaan 1950-luvulta nykypäiviin saakka. Se kertoo pienen erikoisjoukon synnystä ja kehityksestä sekä sukeltajien vahvasta yhteenkuuluvuudesta.

Merivoimissa oli ollut koko itsenäisyyden ajan työ- ja pelastussukellustoimintaa. Jatkosodan päättyessä sukeltajina palveli 50 miestä, mutta varsinaisesta sotilastehtäviin liittyvästä koulutushaarasta ei tuolloin vielä ollut kyse. Joitakin vuosia myöhemmin sukeltajia oli palveluksessa enää muutamia, ja koko vedenalaisen toiminnan osaaminen uhkasi hävitä. Merivoimissa kuitenkin tunnistettiin sukeltajien tarve sekä rauhan- että sodanajan tehtäviä silmällä pitäen. Sukeltajien katsottiin olevan erityisen hyödyllisiä sissitoiminnassa ja vedenalaisissa raivaustehtävissä.

Kirjassa seurataan Merivoimien sukellustoiminnan vaiheita aina tähän päivään asti. Siinä tarkastellaan sekä koulutushaaran että sukellukseen liittyvän teknologian kehitystä. Oman osansa saavat kouluttajien ja kurssilaisten värikkäät tarinat vuosien varrelta. Milloin on kertausharjoituksissa pihistetty varuskunnan vartiomieheltä kivääri, milloin taas jätetty puoliksi nyljetty hirvi laiturille.

Sukeltajakoulua pidetään haastavimpana sijoituspaikkana, jossa varusmies voi asevelvollisuutensa suorittaa. Kouluista kovimman on kuudenkymmenen vuoden aikana läpäissyt pari tuhatta miestä.

Kirjaa varten on haastateltu kymmenittäin aikalaisia sekä käyty läpi tuhansia arkistolähteitä. Merkittävän erikoisjoukon historia on ensimmäistä kertaa koottu kirjaksi yksiin kansiin. Kirjan tekstiä täydentävät 150 valokuvaa sekä kurssimatrikkelit.