Judo on vakiinnuttanut asemansa maailman suosituimpana kamppailu-urheiluna ja olympialajina. Puoli vuosisataa sitten laji oli Suomessa vielä lähes tuntematon. "Joustavan tien kulkijat" vie lukijansa suomalaisen judon alkulähteille, sen menestyshetkiin ja vaikeisiinkin vaiheisiin.

Vuonna 1958 perustetun Suomen Judoliiton ensimmäinen puheenjohtaja Torsten Murén löi alkutahdit järjestäytyneelle judotoiminnalle Suomessa. Hän kuvasi ensimmäisten vuosien toimintaa seuraavasti: "Järjestelmällinen alkeisopetus on alkanut kantaa hedelmää ja kesän aikana monet judoliiton jäsenet harjoittelivat ulkomailla. Suomalaisia judon harrastajia oli kursseilla Englannissa, Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa. Vähitellen on alkanut kehittyä joukko judoliiton jäseniä, jotka pystyvät antamaan alkeisopetusta muillekin. Tosin olemme vasta alkutaipaleella, mutta vauhti on ollut hyvä."

Kansainvälisyys ja ulkomailta haetut opit ovat värittäneet judotoimintaa alusta lähtien. Suomi on menestynyt arvokilpailuissa ja saanut niitä myös järjestääkseen. Lajista on samalla kehittynyt suosittu lasten ja nuorten liikuntamuoto, joka kasvattaa sekä henkisesti että fyysisesti. Kilpa-, kunto- ja nuorten judo on saanut rinnalleen myös erityisryhmille suunnattua valmennusta. Monipuolisuudessaan judo hakee vertaistaan lajien kirjossa.

"Joustavan tien kulkijat" perustuu pääosin kirjallisiin lähteisiin kuten lehtien arkistoihin sekä yksityishenkilöiden leikekirjoihin. Kirjan on kirjoittanut pitkän uran toimittajana tehnyt Jouko Marttila, joka toimi myös Ippon-lehden päätoimittajana 1990-luvun alussa.